Juhlavuosi päättyy, Tuntematon elää
Hyvää Suomi 100 -juhlahumun jälkeistä aikaa!
Itsenäisyyden juhlavuosi huipentui eilen ja hätäisimmät kysyvät jo, mitä jäi jäljelle.
Omaan, pakko nähdä ja kokea -kategoriaani kuului uusi elokuvaversio Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. Sotaveteraanin tyttärenä olen ollut aina kiinnostunut Linnan elämästä ja tuotannosta. Kun professori Yrjö Varpio runsaat kymmenen vuotta sitten julkaisi järkälemäisen elämäkerran kirjailijasta, tartuin siihen innokkaasti. Moni asia avautui uudella tasolla.
Tuntemattoman sotilaan synty on huikeaa draamaa. Kirjailijan epätoivo edeltäneen kirjoitustyön epäonnistumisesta, horjuminen psykoosin partaalla, toipuminen ja kirjoitustyössä uuteen vauhtiin pääseminen on kuvattu elämäkerrassa koskettavasti.
Ennen Tuntematonta Linna oli julkaissut jo kaksi kirjaa. Hän kirjoitti apurahan turvin kolmatta teostaan, Messiasta, joka kuitenkin ajautui umpikujaan ja oli pakko jättää kesken. Linna sanoi irti apurahakautensa ja palasi tehdastyöhön.
Tuntematon sotilas alkoi syntyä Tampereen Finlaysonilla.
Yrjö Varpion mukaan paluu päivätyöhön toimi kuin tervehdyttämisohjelma. Vähemmälle jäivät kirjallisuuspiirien syväanalyysit ja tilalle tuli sodankäyneiden miesten, kohtalotoverien, seura. Linna sai takaisin elämänilonsa, ja samalla elämään palasi huumori. Varpio kirjoittaa, että huumorin avulla Linna huomasi voivansa sanoa asioita, joita ei ehkä muuten uskaltaisi lausua ääneen.
Kirjoittaessaan Tuntematonta Linna otti käyttöön myös uuden, yhteisöllisen työtavan, tekstin testaamisen. Hän luki käsikirjoitusta työporukalleen, joka sai aina aamulla ensiksi kuulla, mitä konekiväärikomppanialle oli yönseutuna Karjalan metsissä tapahtunut.
Kun käsikirjoitus syyskuussa 1954 valmistui, kustantaja hyväksyi sen poikkeuksellisen nopeasti, vain viikossa, vaikka epäilijöitäkin riitti. Varmuuden vuoksi kirjasta otettiin varovainen 4300 kappaleen painos, koska muka tiedettiin, ettei sotaromaaneilla ollut kysyntää.
Loppu on historiaa.
Yrjö Varpio: Väinö Linnan elämä, 2006, WSOY
