Jätehuollossa muhii ikiliikkuja
Ei ole pitkää aikaa siitä, kun appelsiininkuoret, säilyketölkit, mehukanisterit ja hillopurkit heitettiin surutta samaan roskapussiin, joka kipattiin kaatopaikan penkkaan. Nyt moinen tuntuisi vähintäänkin nololta. Lyhyessä ajassa onkin tapahtunut iso asennemuutos. Siinä missä ennen nähtiin jätettä, on nyt raaka-ainetta – ja mahdollisesti myös alku uudelle kiertotalousbisnekselle. Jätteiden lajittelua ei enää mielletä ideologiseksi puuhasteluksi, vaan vastuulliseksi toiminnaksi. Taustalla on entistä parempi käsitys luonnonvarojen rajallisuudesta.
Pirkanmaan Jätehuollon Roskalehteen juttuja kirjoittaessani olen seurannut kaatopaikkojen muuttumista kiertotalouskeskuksiksi. Samalla on kasvanut ymmärrys siitä, miten suuri merkitys pirkanmaalaisten tekemällä lajittelutyöllä on. Tämän päivän ympäristöystävällinen jätehuolto kun ei mitenkään toimisi ilman syntypaikkalajittelua.
Nyt lasit, metallit, kartongit ja paperit kiertävät raaka-aineena, biot lajitellaan tottuneesti pois sekajätteen joukosta. Kun roskapussiin jää vain kiertoon kelpaamatonta jätettä, se on hyvää polttoainetta Tammervoimalle. Sieltä jätteiden sisältämä energia palaa takaisin kotiin sähkönä ja lämpönä.
On meillä lajittelijoilla vielä petrattavaakin, sillä Tammervoimaan päätyy melkoisia määriä metallia. Se kuormittaa voimalaa aivan turhaan ja jää pois materiaalikierrosta. Oheisessa kuvassa on Tammervoiman tuhkan joukosta löytynyttä palamatonta tavaraa. Tytön käsissä on keilapallon ydin, joka selviytynyt yli tuhannen asteen pätsistä. Käsipainotkaan eivät ole menettäneet muotoaan saati tuottaneet energiaa. Roskis ei siis ole niiden paikka, vaikka kuntoilu kuinka tympisi.
Seuraava iso askel jätehuollossa on parin vuoden kuluttua Koukkujärvelle valmistuva biokaasulaitos. Ideana on, että jätteet tuottavat itse energian, jolla ne kerätään. Jäteautoja onkin jo alettu päivittää kaasukäyttöisiksi. Suunnitelma haiskahtaa ikiliikkujalta, ja sitähän kiertotalous parhaimmillaan onkin.
