– Vielä ei ole keksitty konetta, joka meidät korvaisi. Ja tuskin keksitäänkään, sillä huoltomies sekä korjaa että kuuntelee.
Näin osuvasti totesi kiinteistöhuollon konkari, jota haastattelin. Hän oli tullut vuosikymmeniä sitten huoltofirmaan hanttihommiin ja oppinut ammatin kantapään kautta. Juttelimme kiinteistöhoitoalan kehityksestä ja siitä miten aikoinaan huoltomieheksi valmistuttiin vetämällä työhaalarit ylle. Pätevyydeksi riitti, että jaksoi lapioida lunta.
Nyt alalle tulee koulutettua väkeä, sillä kiinteistönhoitajan on hallittava perusduunin lisäksi lukuisia tieto- ja taloteknisiä yksityiskohtia. Etenkin kiinteistön energiatehokkuudesta huolehtiminen vaatii vahvaa ammattitaitoa.
– Ennen talotekniikka tarkoitti ON/OFF-kytkintä. Enää ei ole niin yksinkertaista, konkari sanoi.
Kiinteistöhuollon ammattilaisia juttukeikoilla seuratessa on käynyt selväksi, että alalla ahertaa todellisia monitaitureita. Parhailla on teknisen osaamisen ohella erinomaiset sosiaaliset taidot ja ihailtavaa tilannetajua.
Niitä tarvitaan, sillä asukas kertoo vuotavan hanan lisäksi usein myös muista murheistaan. Yksi haastateltava mainitsikin, että keskustelut menevät välillä ”aika syvälle”. Hänen mielestään oli vain hienoa, jos saattoi auttaa toista ihmistä kuuntelemalla.
– Mehän olemme palveluammatissa. Tutut asukkaat tykkäävät, kun vähän kohdalla toppaa jutulle, eikä vain mene tukka putkella ohi, toinen kommentoi.
Eräs kiinteistönhoitaja korjasi asunnon vesihanaa samalla, kun asukkaat, äiti ja lapsi, tekivät lähtöä päiväkotiin. Kaikilla kolmella oli kiireinen aamu, mutta hanan korjattuaan mies nappasi pikkupojan syliinsä ja höpötteli tälle sen aikaa, että äiti sai rauhassa puettua ulkovaatteet ylleen. Pieni ele merkitsi paljon.
Tilanteen tasalla oli myös tämä kiinteistönhoitaja:
– Pieni vikkelä koira ei päästänyt minua millään pois asunnosta, yritti vain livahtaa mukaan. Ei muuta kuin koira hihnaan ja pienelle kävelylle, ja sen jälkeen koira jäi kotiin tyytyväisenä.
Konkari oli oikeassa. Ei tällaisia tyyppejä koneilla korvata.