Isännöitsijä – tunsitko piston sydämessäsi?

Hiljattain julkaistun Isännöinnin Laatu 2015 -tutkimuksen tulokset eivät yllättäneet. Isännöitsijöiden ammattitaitoa ja asiantuntemusta arvostetaan, mutta toivomisen varaa on viestintä- ja vuorovaikutustaidoissa, tiedottamisessa sekä aloitteellisuudessa.

Noin 20 vuoden ajan yhteistyötä kiinteistöalan eri toimijoiden kanssa tehneenä voin sanoa, että tutkimustulos vastaa hyvin pitkälle myös omaa näkemystäni. Isännöitsijät ovat pääsääntöisesti rautaisia alansa ammattilaisia. Heidän on tehtävässään hallittava niin taloudelliset, juridiset kuin hallinnollisetkin prosessit. Puhumattakaan jatkuvasti muuttuvista teknisistä osaamisalueista.

Moniosaajia on silti harvassa. Yksi hallitsee pilkuntarkasti talousasiat, toinen hallinnon koukerot. Kasvavassa korjausrakentamistarpeessa tekniset asiat keskitetään yhä useammin erikseen nimetyille teknisille isännöitsijöille.

Todellinen ammattilainen tuntee rajansa. Taloyhtiöasiakkaidenkin etu on, että vähänkin vaikeammissa asioissa käytetään aina alan ammattilaisia. Paraskaan isännöitsijä ei voi hallita kaikkea, mutta viisas isännöitsijä osaa kysyä.

Monissa taloyhtiön arjen asioissa käytetään asiantuntijoita. Kuntotutkimukset, pelastussuunnitelmat, energiaseuranta tai kunnossapitotarpeen selvittäminen hankitaan ostopalveluna silloin, kun isännöintitoimiston sisältä ei löydy tarpeellista asiantuntemusta.

Myös viestintä on taitolaji

Ihmeellistä on kuitenkin se, että viestinnän merkitystä ja arvoa ei monessakaan isännöintitoimistossa tunneta ja tunnusteta. Siitä huolimatta, että tutkimustulokset ovat vuodesta toiseen samanlaiset. Asiakkaat ovat tyytymättömiä isännöinnin viestintään.

Asukkaat tarvitsevat ja janoavat tietoa. Heitä kiinnostavat ne pienetkin arjen asiat, joilla on suora tai välillinen vaikutus heidän elämäänsä ja asumisen kustannuksiin. Erityisen suurta tiedontarve on korjausrakentamishankkeiden yhteydessä.

Isännöitsijä ei voi jättää viestintää pelkästään hallituksen vastuulle. Isännöitsijä ja hallituksen puheenjohtaja ovat kiinteistönpidon arjessa usein kohtaava työpari. Jos kummankaan viestintä- ja vuorovaikutustaidot eivät täytä asukkaiden odotuksia, laatuarviot jäävät jatkossakin heikoiksi.

Myös viestintään on tarjolla apua. Taloyhtiöviestintä on oma lukunsa ja sen hoitaminen edellyttää yhtä lailla erikoistunutta osaamista ja ammattitaitoa kuin isännöitsijän tehtävä. Mutta isännöitsijän ei tarvitse yrittää selvitä viestinnästä yksin. Kuten tutkimuskin osoittaa, aniharva on viestinnän osaaja. Turvautumalla ammattilaisen apuun myös viestinnässä voidaan tälle kiinteistönpidon tärkeälle osa-alueelle muodostaa toimiva työpari.

Se vaatii vain viestinnän merkityksen ymmärtämistä ja toimeen tarttumista.

Olisiko jo aika?