Turkulainen Kaarlo Lundmark istui kotitalonsa hallituksessa peräti 50 vuotta. Hän kertoo Lounais-Suomen Kiinteistöviestissä kuinka taloyhtiö selviytyi purku-uhan alta suojelluksi arvokohteeksi.
Turun Port Arthurin eli Portsan kaupunginosassa sijaitseva As Oy Arvidinmäki on vuosina 1907 rakennettu puutaloyhtiö, jossa on nelisenkymmentä asuntoa. Yhteen niistä muutti nuori Kaarlo Lundmark vuonna 1964.
– Silloin oli mukavia yhtiökokouksia ja niissä oli aina paljon osallistujia. Nythän vanhojen asukkaiden tilalle on tullut nuorta porukkaa. He ovat ihan erilaisia kuin me vanhat äijät, ei heitä niin nämä hallitus- ja talkootyöt kiinnosta. He haluaisivat vain pitää pippaloita, Lundmark letkauttaa pilke silmäkulmassaan.
Hän jätti hallituspaikkansa joulukuussa 2014 ja myöntää, että ei tiedä ketään muuta, joka olisi istunut 50 vuotta taloyhtiön hallituksessa.
– Minulle on opetettu, että omaisuudestaan täytyy huolehtia. Ihmisillähän on nykymaailmassa aika paljon rahaa kiinni asunnossa, mutta ei se kaikkia tunnu kiinnostavan.
Lundmark pysyi hallituksen puheenjohtajana, koska halusi varmistaa, että taloyhtiötä hoidetaan hyvin. 1960–70-luvut eivät olleet hyvää aikaa puutalokortteleille, joiden annettiin rapistua purku-uhan alla.
– Moni taloyhtiö pääsi huonoon kuntoon ja tuosta ihan läheltä hajotettiin kokonainen kortteli kerrostalon tieltä. Silloin aloimme naapurini kanssa kerätä nimiä adressiin, Kaarlo Lundmark muistelee kansanliikkeen syntyä.
– Adressi vietiin valtuustoon ja taistelu siellä kesti kahdeksan vuotta. Lopulta nämä rakennukset suojeltiin.
Sitä ennen rakennuttajat koittivat kilvan ostaa puutalokortteleiden halpoja asuntoja, jotta olisivat saaneet taloyhtiöt hallintaansa. Huoneiston hinta oli halvimmillaan vain 10 000 markkaa.
– Meillä on yhtiöjärjestyksessä pyörtöoikeus ja käytimme sitä torjuaksemme ei-toivotut ostajat.
Nykyisin Portsa on haluttu asuinalue. Kauniit ja hyväkuntoiset vanhat talot, vehreät pihat sekä lyhyt kävelymatka keskustaan ovat sen valtteja.
Arvidinmäen ryhdikäs puutaloyhtiö Kakolanmäen rinteessä näyttää lähes samalta kuin valmistuessaan. Kiinteistöä on toki remontoitu vuosien varrella, mutta Museovirasto valvoo tarkasti, että uudet ovet ja ikkunat, katot sekä maalit sopivat rakennusaikakauden tyyliin.
Kaarlo Lundmarkia harmittaa, että innostui nuorena miehenä hävittämään kodistaan hienon kaakeliuunin.
– Taloyhtiö maksoi asukkaille 200 markkaa, jos asunnosta hajotettiin uuni ja kaakelimuuri. Yhtiö arveli säästävänsä, kun sen ei tarvinnut korjata piippuja. Taloyhtiöön jäi onneksi muutamia kaakelimuureja ja uusiakin on rakennettu hävitettyjen tilalle.
Koko juttu on luettavissa Varsinais-Suomen, Rauman ja Satakunnan kiinteistöyhdistysten julkaiseman Lounais-Suomen Kiinteistöviestin numerosta 1/2015. Hybridiviestintä Effet vastaa lehden sisällöntuotannosta ja ulkoasusta.
Käytämme evästeitä tarjotaksemme sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen sivustollamme. Lue lisää
The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.