Piinapenkkiin istui Päivi

Harjoittelua on takana jo reilu viikko ja meno Effetillä vaan yltyy. Paljon on jo nähty, mutta paljon on vielä nähtävää. Harjoitteluni aikana haastattelen muutamaa effetiläistä piinapenkissä ja selvitän, miten he ovat päätyneet alalle ja mitä he touhuavat täällä Effetin toimistolla.

Piinapenkkiin pääsi tällä kertaa istumaan toimittaja ja sisällöntuottaja Päivi.

Avaa hieman taustaasi, miten olet päätynyt toimittajaksi ja sisällöntuottajaksi Effetille?

P: Opiskelin kasvatustieteitä Tampereen yliopistossa ja sivuaineenani oli tiedotusoppi. En kokenut kasvatustieteitä kuitenkaan omaksi jutukseni ja päädyinkin opiskelemaan tiedotusoppia. Olen työskennellyt toimittajana paikallislehdissä ja Aamulehdessä. Olen opetellut toimittajan työhön käytännön kautta, sillä paikallislehdissä kaikki tekevät kaikkea. Tein lyhyitä pestejä tiedottajana. Yhden pestin päätteeksi päädyin viestintätoimistoon ja olen nyt työskennellyt viestintätoimistossa yli 20 vuotta.

Olen tyytyväinen uravalintaani ja koen olevani täysin oikealla alalla. Opiskeluaikojen päätös vaati rohkeutta, mutta lopputulokseen en voisi olla tyytyväisempi. Nimenomaan työ viestintätoimistossa on minun juttuni. Saan kirjoittaa monen tyyppisiä juttuja ja ne päätyvät erilaisiin julkaisuihin ja materiaaleihin, kuten lehteen, verkkoon taikka flyeriin.

Mistä intosi alalle on lähtenyt?

P: Olen aina arvostanut toimittajien työtä. Mielestäni tiedonvälitys on hyödyllistä ja tärkeää työtä. Olen nuoresta lähtien seurannut uutisia ja ollut kiinnostunut yhteiskunnasta ja politiikasta. Opinnot olivat hirveän kivat. Meillä oli harjoitustoimitus ja teimme omaa opiskelijalehteä. Uravalinta vahvistui entisestään opiskelujen lomassa. Ollessani kesätoimittajana opiskelujen ohella, minulle tuli palkitseva olo siitä, että osasin jo käytännön asioita.

Mitä kuuluu työtehtäviisi?

P: Toimittajan tehtävien ja sisällöntuotannon lisäksi toimin myös toimitussihteerinä parille lehdelle. Täällä Effetillä teen yhteistyössä verkkosivustoja ja uudistuksia, jolloin toinen konseptoi sivustoja ja suunnittelee rakenteen ja minä tuotan sisällön. Tuotan sisältöä verkkosivustojen lisäksi myös uutiskirjeisiin ja verkkolehtiin. Tällä hetkellä teen sisällöntuotantoa enemmän lehtiin ja verkkoon kuin sosiaaliseen mediaan, mutta toivon, että somepuolen työt lisääntyisivät jatkossa.

Kuvaile tyypillistä työpäivääsi? 

P: Käyn keikalla eli tekemässä juttua tai haastattelua. Usein kuvaukset hoidetaan samalla kertaa. Päivääni sisältyy kirjoittamista, suunnittelua, yhteydenottoja, haastatteluista sopimista ja haastatteluja puhelimitse. Pidän siitä, että asiat ovat järjestyksessä ja prosessi pysyy käynnissä eli tuotetaan sisältöä ja valmistellaan samalla jo jatkoa.

Kuinka paljon teet liikkuvaa työtä?

P: Se riippuu esimerkiksi lehden tuotantoprosessin vaiheesta. Välillä olen joka päivä menossa, välillä on rauhallisempaa. Kun aineisto on haalittu ja ihmiset tavattu, on kirjoittamisen vuoro. Pyrin ottamaan oman ajan kirjoitusvaiheeseen, jotta se pysyisi mahdollisimman katkeamattomana ketjuna.

Mistä saat inspiraatiota kirjoittamiseen?

P: Inspiraatiota ei voi jäädä odottamaan, asioita vaan tehdään. Alitajunta tekee koko ajan työtään, askartelee ja miettii. Lopputuloksena on ideoita ja oivalluksia. Vapaa-ajan virikkeet, kuten lukeminen, rikastuttaa mieltä.

Millaisia haasteita kohtaat työssäsi? 

P: Viestinnän keinot ja kanavat ovat muuttuneet ja muuttuvat koko ajan. Täytyy pysyä ajan tasalla siitä, mitä kanavia käytetään ja teknisissä asioissa on myös oma haasteensa. Ehdottoman tärkeää onkin pysyä mukana kehityksen virrassa. Sosiaalisen median ja uusien kanavien ymmärrys.

Syntyykö toimittajille tietynlainen tunnistettava kirjoitustyyli?

P: Kyllä monesti syntyy ja sen tunnistaa kyllä. Kirjoitustyyli on kuin toimittajan käsiala ja sehän on vain hieno asia.

Mieleenpainuvin hetki urallasi?

P: Onnistuminen omassa työssä tuntuu aina hyvältä ja palkitsevalta. Näitä on esim. hyvä henkilöhaastattelu tai kun on osannut selvittää vaikealta tuntuvan ilmiön tai asian. 
Tein tieteen popularisointijuttuja, joissa haastattelin teknillisen yliopiston tutkijoita ja käänsin ne ymmärrettävään muotoon. Oli hienoa, kun olin osannut tavoittaa tutkijan kimurantisti esittämän asian, ja saanut sen kansantajuiseksi. Työssään onnistuminen on huippua, toisinaan hyvän otsikon keksiminen riittää.

Unelmiesi juttu?

P: Ihminen on aina kiinnostava aihe. Olisi hienoa tehdä hidas juttu useine haastatteluineen ihmisestä, jolla on oma tapansa elää ja joka olisi ajatuksiltaan ja näkemyksiltään mielenkiintoinen.

Onko sinulla kirjallista esikuvaa?

P: Arvostan suuresti jo edesmennyttä Helsingin Sanomien toimittajaa Ilkka Malmbergiä. Palaan hänen juttuihinsa edelleen, hän oli lämmin ja taitava kirjoittaja.

Kirjoitatko vapaa-ajalla?

P: Hyvin vähän, en ole pöytälaatikkokirjailija. Työpaikalla saan kuitenkin kirjoittaa paljon ja joskus vieläpä aika vapaasti.  Kirjoittamisen sijaan luen mieluummin vapaa-ajalla. Luen kotimaista proosaa sekä paljon fiilispohjalta. Jos Kari Hotakaiselta tai Jari Tervolta tulee jotain uutta, luen ne aivan varmasti. Pyrin tutustumaan myös uusiin kirjoittajiin. Elämäkerrat ovat kiinnostavia, mielenkiintoisten ihmisten elämästä on miellyttävä lukea.  

Mitä odotat kesältä?

P: Mökki Kangasalalla on rakas paikka, jossa tulee kesät vietettyä. Usein käymme myös ulkomailla. Kesällä tulee liikuttua enemmän, käydään musiikkitapahtumissa ja nähdään ystäviä. Odotan kovasti Bob Dylanin konserttia ensi kesäkuussa.

 

– Ninni